Aihearkisto: väsäilyt

Pala-alusta

Saippuapalateline tipahti ja meni rikki, piti saada uusi.

Kirpparilta löyty sopivankokoinen metallilautanen. Pitsiliina oli kesällä häissä pöytäkoristeena.

Olipa pirullista hommaa tuota liinaa pingottaa lautaseen. Se oli venyttämättä just just lautasen kokonen, pingotettuna siis oikein hyvä. Mutta miten saada se pysymään reunojen yli. Varmaan tunti meni sen väsäämisessä paikalleen, mutta onnistuinpa.

Nyt ei mee rikki, jos tipahtaa.

Jotta malttaisi

Eräs pieni herra ei oikein malttaisi syödä, maailma on niin mielenkiintoinen. Avuksi tähän tein pikana äidille kaulakorun, jota tissillä ruokaillessa voisi tutkailla.

Helmet ja napit varaston kätköistä kaivettuja. Yritin mahdollisimman monenlaisia laittaa, että riittää tutkittavaa.

Nauhaa ei ollut tarpeeksi pitkää pätkää, vaan kahdesta osasta solmittu se.

Korua voi pitää pitkänä tai lyhyenä, mitenkä sattuu sillä hetkellä olemaan vähiten tiellä.

 

Punaisen nauriin pesantit

Kesän yksi kohokohta oli Sotahuuto tapahtuma. Pehmoaseilla siellä siis taisteltiin. Ja pitihän sitä panssaria ja asetakkiakin olla päällä.

Joukkueemme isoni yllättäen ja tarvittiin lisää asetakkeja. Tein sellaiset itselle ja Silmäripsimallille joukkueen vaakunalla(jonka joukueen johtaja oli painanut kankaalle).

Hyvin kokoelma-asusteet sain vielä joukkueen isoille keihäsmiehille tehtyä. Tilkkutyötä rupesi lähentelemään työskentely, kun yritin kangasta saada riittämään.

Panssariksi valitsin nahan ja metallin ohi itseäni paljon lähempänä olevan materiaalin: kankaan. Sentin paksuinen kuuluu olla kangaspanssarin, menee ohi paksuudeltaan siis jo monesta talvitakista.

Ompelin ulkokankaaseen ja vuorikankaaseen molempiin kiinni viisi kerrosta verhoilukangasta, yhteensä siis 12 kerrosta kangasta tässä tekeleessä! Siksi se on avoin selästä.

Kypärä itselläni on kankaalla verhoiltu jääkiekkokypärä.

Kylläpä oli meillä hauskaa!

PS. Ensimmäisissä kuvissa näkyvät (turvalliset ja pehmeähköt) nuolet on myös itsetehtyjä.

Jotta kiiltäisin

Tein itelleni korusarjan.

Erääseen tilaisuuteen tarvitsen ehdottomasti petroolia ja hitusen oranssia.

Pari kiiltävää helmeä juhlavuutta tuomaan ja on siellä välissä pari mustaakin.

Tajusin vasta vähän aikaa sitten, että myös avonaisissa, roikkuvissa korviksissakin voi käyttää tuppeja! Miten kätevää, pysyvätpähän paikallaan varmasti.

Nyt pitää vaan malttaa odottaa, että pääsen näitä käyttämään!

Keltaista kuppiin

Mummon vanhat kupin on lojunu monta vuotta kaapissa käyttämättöminä. Ajattelin, että tuskimpa niistä tulee kahvia juotua, uusiokäyttöön siis.

Kynttilämassaan käytin steariinia ja parafiinia suhteessa 2:1. Värjätty Lahtisen vahavalimon värillä. Laitoin väriä niin paljon ku vaan sai, koska väriä ei vaan voi olla liikaa.

Sydänlangan solmin alapäästään tölkkinipsuun.

Onnistuneimmista yksilöistä tuli aika kivoja.

Tässä vielä kuva epätäydellisistä, jotka nekin oikein käytettäviä.

Minäkös se siinä?!

Joskus haluaisi nuppineulailla vaatetta sen ollessa itsensä päällä. Hankalaa.. Tämä väsäys yritti tuoda ratkaisun ongelmaan.

Päälle vanha T-paita, ja jesaria siihen liimaamaan. Sisällä pahviputki, joka toimii myös jalkoina. Jalustin ruuvailtu ja naulailtu mistä-sattuu puista, ruuveista ja kulmatuista. Ajatus hyvä, toimikin ihan jees.

Paitsi, ei tuo tyyppi ihan mun muotonen ole kuitenkaan, mitat on oikein, mutta vyötärön leveys sivusuunnassa liian kapee ja etu-taka-suunnassa liian levee. Eikä mulla ihan noin muhkeeta takapuoltakaan oo.

Vinoltakin se näyttää vähän.

Rintojen kohta onnistu hyvin, liekö syynä usean eri suuntaiset teippipätkät.

Ehkä seuraavaan minä-nukkeen laitetaan paksumpi kerros jesaria ja kaikkiin mahdollisiin suuntiin..

Voihan muovi!

Halusin käyntikortille taskuun ripustettavan kulkukortinroikotus-jojotuslaitteen. Mulla on sellanen ollukin joskus, mutta se oli tosi painava ja tasku roikku rumasti.

Ostin kaksi jojotinta, muovisen ja metallisen. Liimasin päälle pari kivaa nappia. Kaksikomponenttiliimalla, koska pikaliimasta olen oppinu, että se saattaa suuttua pakkasesta ja pettää.

Ajattelin muovisen olevan kevyt, metallinen olis voinu mennä jonkun muun käyttöön.. Mutta, muovinenhan meni rikki heti ensimmäisen kerran tippuessaan lattialle! Petturi, miksi luotinkaan mihinkään muoviseen?!

Olkoon tämä opetus muovin syvimmästä luonteesta. Metallisen otin sitte omaan käyttöön, eihän kukaan toinen tollasta tietysti olis tarttenukkaa.