Voihan kutitus!

”En minä niitä villapipoja oikeen tykkää pitää, kun ne niin kutittaa..”
Mitä sitä ihminen voi kuin yrittää kumota tällaiset harhaluulot.

Lankana Madelinetoshin Tosh DK värissä Dust Bowl. Kyseessä siis 100% merinovilla. Harkitsin myös merino-silkki yhdistelmää, mutta toisaalta halusin just todistaa, että villa ei välttämättä kutita, joten pelkkään villaan päädyin.

Ohje Stephen Westin käsialaa Windschief.

Koska marraskuu ja kotona ei muita päitä kuin omani, niin kirkasvalolampun valossa kuvasin jalkapalloa.

Toivon kutituksen lakkaavan.

Mahdutus

Kasvava kokoni aiheuttaa päänvaivaa pukeutumisessa. Tarvitsin pitkähihaisen T-paidan, ja päätin yrittää tehdä siitä sellaisen, johon tulevinakin kuukausina mahdun.

Tutoriaalinkin etsin käsiini. En vaan jaksanu sitten kuitenkaan keskittyä ja lukea sitä kunnolla. ”Pituutta lisää etukappaleeseen ja varmaan leveyttäkin tarttee” oli ajatus, jolla lähdin vanhaa t-paidan kaavaa muokkaamaan. Noh, ilmeisesti omakuvani on vajavainen ja lopputuloksena oli paita, johon kaksi minua mahtuisi. Jäähylle meni paita ja tekijä hetkeksi.

Uudella yrityksellä onnistui paremmin, lisäsin vain pituutta etukappaleeseen noin 20 cm ja rypytin pituuden sivusaumaan.

Ompeluun käytin vain saumuria, eli en harrastanut loppusilaustikkauksia. Olkasaumoistakin jätin tukinauhat pois. Teki mieli saada valmiiksi nopeasti ja helposti.

Jotta malttaisi

Eräs pieni herra ei oikein malttaisi syödä, maailma on niin mielenkiintoinen. Avuksi tähän tein pikana äidille kaulakorun, jota tissillä ruokaillessa voisi tutkailla.

Helmet ja napit varaston kätköistä kaivettuja. Yritin mahdollisimman monenlaisia laittaa, että riittää tutkittavaa.

Nauhaa ei ollut tarpeeksi pitkää pätkää, vaan kahdesta osasta solmittu se.

Korua voi pitää pitkänä tai lyhyenä, mitenkä sattuu sillä hetkellä olemaan vähiten tiellä.

 

Minitossut

Erälle hyvin pienelle neitokaiselle neuloin tossut. Ohje on Saartje’s Bootees.

Nämä neulottiin tasona ja lopuksi ommeltiin sauma jalkapohjasta ja kantapäästä. Jos neulon vielä toisen kerran vois yrittää ohjetta kääntää päässään saumattomaksi. Neulominen on kivaa, ei saumojen käsinompelu.

Lankana Kraft Hand Dyedin (oranssi) ja Wollmeisen (ruskea) jämiä. Vyötteet oon hävittäny niin en muista värisävyjen nimiä.

Olipa todella nopea neuleprojekti! Loppui ennen kuin kerkesi alkaakaan :D

Punaisen nauriin pesantit

Kesän yksi kohokohta oli Sotahuuto tapahtuma. Pehmoaseilla siellä siis taisteltiin. Ja pitihän sitä panssaria ja asetakkiakin olla päällä.

Joukkueemme isoni yllättäen ja tarvittiin lisää asetakkeja. Tein sellaiset itselle ja Silmäripsimallille joukkueen vaakunalla(jonka joukueen johtaja oli painanut kankaalle).

Hyvin kokoelma-asusteet sain vielä joukkueen isoille keihäsmiehille tehtyä. Tilkkutyötä rupesi lähentelemään työskentely, kun yritin kangasta saada riittämään.

Panssariksi valitsin nahan ja metallin ohi itseäni paljon lähempänä olevan materiaalin: kankaan. Sentin paksuinen kuuluu olla kangaspanssarin, menee ohi paksuudeltaan siis jo monesta talvitakista.

Ompelin ulkokankaaseen ja vuorikankaaseen molempiin kiinni viisi kerrosta verhoilukangasta, yhteensä siis 12 kerrosta kangasta tässä tekeleessä! Siksi se on avoin selästä.

Kypärä itselläni on kankaalla verhoiltu jääkiekkokypärä.

Kylläpä oli meillä hauskaa!

PS. Ensimmäisissä kuvissa näkyvät (turvalliset ja pehmeähköt) nuolet on myös itsetehtyjä.

Joutilas maa

Oho, onpas tämänkin esitteleminen jäänyt. Piti ihan monta kertaa tarkistaa, että onko ihan varmasti niin, etten oo tätä julkassu!

Eli vielä pussukka. Ilmeisesti niitä ei ollut vielä liikaa maailmassa.

Kangas Marimekon Kesanto-kuosia. Vitsi, että oli vaikee valita kankaasta aluetta, josta leikata, kun oli niin monta kivaa kohtaa, ja pussiin saa vaan niin pienen palan kerrallaan käytettyä.

Tässä kankaassa kuosin seuraaminen tikkauksilla aiheutti hieman mietintää, selkeitä rajapintoja kun ei oikeestaan kuvioissa ole. Onnistuinpa jotenkin asian päättämään kuitenkin.

Namalleen

Ihan jo jonkin aikaa sitten sain ystävältä ylijäämä flanellia. Vihdoin sain siitä tehtyä suunnitteemiani ”vanulappuja”.

Ihan kaikkea kangasta en heti käyttänyt, päätin tehdä testierän. Vaikuttaisivat toimivan, teempä loputkin kankaasta lapuiksi siis.

Lähinnä kasvoveteen tulee näitä käytettyä, meikki kun harvoin eksyy naamalleni..

Leikkailin jonkun kokoisia palasia ja hurruttelin saumurilla kaksi kerrosta yhteen reunasta. Nopeaa, helppoa, kestävää. Joskun tällaiset yksinkertaiset projektit on ihania.

No nyt on superia

Viimeksi kun esittelin pikkuhousuompeluksiani, heräsi ajatus, että supersankarihan se vois sellasia esitellä. Tässä sellainen siis:

Tämä onkin sellainen kaikista yleisin supersankari, mikä löytyy lähes joka kodista.

Tällä kertaa käytin reunuksiin kuminauhaa, jossa tuollasta pitsintapaista reunaa.

Kaavaa muokkailin omalle pyllylle vähän vielä sopivammaksi. Haarakiilan koossa ja paikassa on vielä vähän kehittämisen varaa.

Siniset on kyllä ehdottomasti mun lempparit. Niissä vyötäröllä alushameen reunasta purettu pitsi.

Oikein mukavia pöksyjä nämä! Taidanpas tehdä jossain vaiheessa vielä lisää.